Saddam Husseinin teloitus

Saddam Husseinin hirttäminen viime vuoden lopulla oli kuin jo tarpeeton muodollinen sinetti fasistisen baath-hallinnon vuosikymmenien valtakaudelle. Saddamin tähden ei kannata itkeä - hänen kontollaan on ehkä miljoonaan nouseva luku ihmishenkiä, terrorin kohteiksi joutuneita ja sotakentillä tapatettuja. Mutta sosialistien ja demokraattien on esitettävä periaatteellinen kielteinen kantansa kuolemantuomioihin myös Saddamin tapauksessa. On myös muistettava, että Saddamin oikeudenkäynti oli pikainen eikä häntä tuomittu valtakautensa kaikista rikoksista. Perusteellinen oikeudenkäynti olisi nostanut esille myös sen seikan, että Saddam aikanaan oli niin Neuvostoliiton kuin Euroopan valtojen ja Yhdysvaltojen ystävä.

Saddamin teloitus ei muuttanut mitään Irakissa. Miehitys jatkuu ja niin jatkuu myös uskontokuntien ääriainesten harjoittama väkivalta. Meidän on täysi syy surra niitä kymmeniä naisylioppilaita, jotka saivat surmansa pommi-iskussa vastikään. Samanlaiset murhenäytelmät toistuvat liki rutiininluonteisesti. Mutta lamaannuksen asemesta on syytä aktvioitua Irakin vapauskongressin, ammattiliittojen ja naisjärjestöjen puolesta.